lauantai, 13. lokakuu 2007

partiohihhuli

"mitä? harrastatko sä PARTIOTA? ei olis kyl uskonu, ethän sä näytä yhtään partiolaiselta!" Pitäisiköhän toi ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena, kun joku sanoo noin mulle, innokkaalle partiolaiselle?

On se partio jännä harrastus. lähes joka viikko lähden vapaaehtoisesti matsään palelemaan rähäisessä laavussa. kengät märkinä kaatosateessa painava rinkka selässä eksyksissä keskellä metsää tulee joskus mieleen, että mitä mä täällä teen? ja vielä vapaaehtoisesti, kun voisin olla mukavasti sivistyksen parissa. Mutta noita ihanan tuskaisia partio muistoja en vaihtaisi mihinkään. juuri ne parhaat muistot syntyvät, kun yhdessä parhaimpien ystävien kanssa tuskaillaan metsässä ja kirotaan kaatosadetta. sitten osaa taas arvostaa arjen luksusta, kuten kuivia sukkia, telkkaria ja lämmitystä.

Usein ei-partiolaiset kaverit ihmettelee, kuinka jaksan joka viikko, ja useimpina viikkoina jopa parikin kertaa, käydä partiossa. ei-partiolaiset eivät vain voi käsittää sitä, mitä ideaa on opettaa varhaisteineille paalusolmun teon jaloa taitoa tai rämpiä sateisessa metsässä rastien perässä. Enkä mä itsekkään osaa sitä heille selittää. Se täytyy vaan kokea. Partio-ystäväni ovat hyvin läheisiä minulle ja ilman heitä ei paljoa naurattaisi saada epätoivoisesti  kaminaa syttymään märillä puilla. partio on joukkuelaji. Yhdessä ystävien kanssa koettuja hetkiä ei voita mikään. Vaikka välillä kiusaus leiriltä poisjääntiin olisikin suuri, kun muut ystävät koittavat houklutella juhliin, useimmiten olen kuitenkin tyytyväinen että valitsin pation.

Partiossa olen oppinut monia tärkeitä taitoja, joita muuten tuskin olisin koskaan oppinut. Partio opettaa kärsivällisyyttä, toimimaan muiden ihmisten kanssa ja eikä ensiapu tai erätaidoista ainakaan haittaakaan ole. stereotypisesti luullaan, että partio on ankkalinnan partioinnin kaltaista: marssitaan ansiomitalien painosta kumarassa tekemään solmuja ja joka ogelmaan katsotaan vastaus käsikirjasta. partio on paljon muutakin. vai miksi kuvittelette meidän viitsivän raahautua lähes joka viikonloppu metsään, veneelle tai kämpälle?

Nyt kuulostaa varmaan siltä, että koitan kovasti puolustella parrtioharrastustani (tai toisaalta... niinhän juuri tässä teenkin... :D), mutta yritän vain saada ihmisiä hieman avarakatseisemmiksi harrastukseni suhteen. partio on suomen suurin nuorisojärjestö, enkä usko, että niin moni lapsi, nuori ja aikuinen voi olla väärässä. partio on elämäntapa.

partiovasemmalla, sini

keskiviikko, 10. lokakuu 2007

hei te siellä

ensimmäinen blogini. hmm....mitä kertoisinkaan. mielessä pyörii niin monia asioita, jotka tahdon jakaa teidän, rakkaat lukijani, kanssa. ensin hieman tietoja musta itsestäni, niin osaatte ehkä hieman paremmin ymmärtää mielenliikkeitäni ja ajatuksiani maailman menosta.

olen lukion toisella luokalla opiskeleva tyttö, jonka sydätä lähinnä ovat ystävät, kitaransoitto ja musiikki yleensä sekä partio (kyllä, olen partiolainen ja ylpeä siitä! asiasta lisää myöhemmin). Suurimpia toiveita on päästä matkustamaan maailman ympäri ja matkalla nähdä sen kaikki ihmeet ja upeat ihmiset ja paikat. nähdä jokainen auringonlasku, maistaa kaikki ruokai ja puhua jokaisen kiinnostavan ihmisen kanssa. ehkä vielä joskus saatte lukea maailmanympärysmatkastani. Never say never.

Näinkin pienessä päässä pyöri päivittäin mitä  ihmeellisempiä ajatuksia ja aivoituksia ja tunnen tarvetta julkaista niitä teidän huviksenne ja viihdykkeeksenne. Naurakaa vaan tai itkekää myötätunnosta jos kirjoitukseni saavat aikaan tunteenpurkauksia. teitä on varoitettu: koskaan ei tiedä mistä kirjoitan suraavaksi. Se voit olla vaikka SINÄ!

tervetuloa matkalle mieleni syvimpiin syövereihin ja synkimpiin salaisuuksiin.